-
Ei tämä mikkään Thaimaa ole
Tänä vuonna olimme niin onnekkaita (tai sekopäisiä), että saimme järjestymään myös pikku kevätlomasen. Tai mies pisti järjestymään, koska sukeltaminen on nyt vienyt niin mennessään, että piti päästä välimerellisille vesille. Minua nyt ei varsinaisesti tarvinnut houkutella. Lentojen ja hotellien etsiminen ja varaaminen on koukuttava harrastus. Täällä sitä nyt sitten köllötellään, Kyproksen auringon alla. Säästä sen verran, että se vaihtelee kuin teinin mieli, eikä mihinkään kannata luottaa. Foreca lupaa reilua kahtakymmentä ja täyttä aurinkoa, norjalainen ennustaa matalampia asteita ja epävakaista. Kumpikin on osaltaan mennyt pieleen. Ensimmäinen päivämme tällä reissulla oli niin tuulinen, että meinasi melkein ärsyttää. Auringon pilkahtaessa lämmin, mutta heti kun tuli pilviä, kylmä. Tänään tutustuin kyproslaiseen vieraanvaraisuuteen. Aamulla uhmasin uhkaavasti…
-
Who let the Dog’s out
Meillä on koira nimeltä Ruuti. Ruuti on jo aikuinen koiran ikämittarilla, mutta käytökseltään vaihtelevan pentumainen. Ikää Ruutille tuli muutama päivä sitten tasan viisi vuotta, kohtasimme siis Ruutin ja kummallisen viruksen nimeltään korona samana keväänä. Kuten moni muukin noina aikoina koiran hankkinut. Ruuti on ostettu tori.fi:stä. Ruuti on husferi, eli husky-seeferi-ripaus labradoria-rotuinen. Kaikki ennusmerkit siis ovat viitanneet siihen, että Ruutista ei tulisi pysyvä perheenjäsen. Jos isännältä kysytään, merkit viittaavat siihen edelleen. Ruuti juhli syntymäpäiviään jokunen päivä sitten, pääsiäispyhien aikaan. Päivän kulku oli hyvin tavanomainen, aamupissit, koiran unta sohvalla, omalla pedillä ja portaiden alla. Päiväkävely ja taas vähän unta. Illan tullen Ruuti kuitenkin päätti pistää synttäribileet pystyyn, tarkalleen ottaen noin kello kaksikymmentä…
-
Onko elämää Thaimaan jälkeen?
On. Erilaista, kuin kolmen viime kuukauden aikana, mutta elämää. Ensikosketuksen suomalaiseen palvelukulttuuriin saimme lentokenttäbussissa. Väsyneinä kahdentoistatunnin lennon jälkeen, Suomen aikaa noin puoli kaksitoista yöllä, Thaimaan aikaa noin puoli viisi yöllä, matkasimme lentokenttähotellille muutaman tunnin unille, ennen kotiin siirtymistä. Yritimme taiteilla kaikkien matkalaukkujemme kanssa kurvit suoriksi painavan bussikuskin kyydissä. Tässä rytäkässä nuorisolainen epähuomiossa nojasi stop-nappulaan yrittäessään pysytellä pystyssä, pidellen samalla kahta laukkuaan. Bussin mikkiin karjahdettiin ”STOP SITTING ON THE BUTTON!!”. Lopuksi ei kuulunut ”khrap”, eikä aluksi ”madame”. Aamun ensivilkaisu hotellihuoneen ikkunasta kertoi, että kyllä, Suomessa ollaan. Maisemassa oli vantaalainen ja kaurismäkeläinen vivahde. Kotiin oli myös mukava tulla. Perillä odotti lämmin torppa, aviomies ja koira, molemmat silminnähden ilahtuneina, mutta jälkimmäinen myöskin hieman…
-
Pattayan ajan monet puolet
Halusin kirjoittaa, koska osa minusta edelleen kapinoi nykyajan nopeatempoista, välähtelevää, äänekästä ja vähäistä keskittymiskykyä vaativaa some-kulttuuria vastaan. Minä luen, olen aina lukenut. Pidän painetusta tekstistä, kirjoista, lehdistä. Olisin voinut jakaa matkakertomukseni pieninä päivittäisinä välähdyksinä, tarinoina ja jotakin jaoinkin. Tai olisin tietenkin voinut olla ihan hiljaa, kertomatta ja jakamatta yhtään mitään. Kuitenkin halusin kirjoittaa. En tiedä onnistuiko kapinani, lukiko kukaan. Ei sillä oikeastaan ole väliä lukiko joku tai ei, itseni takia minä täällä olin. Ja kirjoitin. Jaoin matkamme mielessäni kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli saapuminen ja kotiutuminen, aika ennen joululomaa ja Karrin tuloa. Tähän aikaan kuului paljon uuden opettelua . Piti etsiä reitit, muistaa maamerkit, ymmärtää suunnat. Lukea mittarit vedestä ja…
-
Siks kun mä halusin
Mikä oli se perimmäinen syy, miksi lähteä kolmeksi kuukaudeksi, ilman aviomiestä, kaksin jälkikasvun kanssa. Vaikkakin tuo mies hetken aikaa täällä piipahtikin. Varsinkin, kun tämän matkan varrelle sattui 15-vuotishääpäivä ja 20-vuotiskihlapäivä. Tämän voi tarkistaa sormuksista, itse vaan en enää saa ilman suurennuslasia tekstistä selvää. Syy oli hyvin itsekäs ja yksinkertainen. Se oli siks kun mä halusin. (Kiitos Maija Vilkkumaa tästäkin biisistä, varastin nyt sinulta vähän) Saatoin perustella reissua heille, ketkä perustelua tarvitsivat, lapsen maailmankatsomuksen avartamisella ja kokemuksilla. Vitsinä jollekin heitinkin, että jälkikasvun sivistymistä voi käyttää hyvänä tekosyynä sille, että pääsee itse kolmeksi kuukaudeksi irtautumaan. Jokaisella viittäkymmentä kolkuttelevalla on omat taistelunsa ja eletyt elämänsä, oikeaan osuneet ja pieleen menneet valintansa. Aiemmin jo…
-
Ihan tavallista tänne kuuluu
Meidän viime viikkoihin on riittänyt sairastelua, nuorisolainen kohtasi oman kulkutautinsa ja on ollut lähinnä petipotilaana useamman päivän. Lääkärissäkin piti taas käydä, kun ei alkanut tauti hellittämään. Tällä kertaa valitsimme toisen hoitolaitoksen, kuin minun kohdalla, ajatuksena, jos ei olisi niin kovin ruuhkainen paikka. Tässä osuimme oikeaan. Hoito oli asiallista ja järkeenkäypää. Hyvin koti-Suomeen verrattavissa. Ensin tutkitaan ja sitten hoidetaan, jos pystytään. Nyt on koulusta poissaoloa kertynyt jo useampi päivä, mutta ennen tätä koulun käynti ja opiskelu on sujunut mallikkaasti. Yläkoululaisista löytyi uusi ystäväkin. Minä olen iloinnut, kun ei tarvitse jatkuvasti väijyä Wilma-merkintöjä. Asiat voivat mennä myös omalla painollaan varsin sujuvasti, kun niiden vaan antaa mennä, ihan joka ripsaisuun ei ehkä ole…
-
Viisumiasioiden helppous viehättää
Thaimaan maahantulosäädökset Suomen kansalaisten osalta muuttuivat viime kesänä ja tällä haavaa Suomen passin haltijalla on oikeus oleskella maassa 60 vuorokautta ilman viisumia. Tämän täytyttyä oleskelulle on mahdollista hakea jatkoa 30 vuorokautta paikallisesta maahanmuuttovirastosta. Näillä tiedoilla siis lähdin suunnittelemaan meidän kolmen kuukauden viipymää maassa ja paluulennon varasin 89 päivän päähän maahan saapumisesta. Kaikessa tietämättömyydessäni ja tyytyväisyydessäni olisin maahan pyrkinyt näine hyvineni, ellei vastaan olisi tullut useampiakin nettikeskusteluja säännöksistä maasta poistumisen osalta. Ei olekaan päivän selvää, että maahan tulo sujuu ongelmitta, mikäli paluulippu (tai lippu ulos maasta) on 90 vuorokauden kuluessa, vaan jonkin lipun ulos maasta on oltava tuon ensimmäisen 60 vuorokauden kuluessa. Tai näin ainakin puskaradio ja viisaammat väittävät. Tosin vahvistusta…
-
Sametin saari ja Bangkok Hospital vol. 1
Viikko on mennyt ihan huomaamatta, johan sitä ollaan taas torstaissa ja vastahan me viikko takaperin torstaina matkattiin kohti Sametin saarta. Pattayalta ennakkoon sovitulla kyydityksellä, matkalta noukimme tuhlaajapojan mukaan ja suuntasimme kohti Ban Phen lauttarantaa Rayongissa. Aviomies oli omilla sukellusretkillään viikon verran, odotteli meitä erään bensa-aseman edustalla ja totesi autoon noustessaan, että ”en viittinyt tuohon 7/11:n mitään mennä ostamaan, kun meni nuo rahat vähän tiukille, 12 bahtia jäi.” (noin 0,30€ siis kuitenkin!) Jotkut reissaa vähän rennommin 🙂 Lauttarannassa meitä hyökkäsi vastaan joukkio, joka tarttui matkalaukkuihimme ja huuteli tullessaan ”weelcaam wellcaam”, kärräsi laukkumme sisähalliin ja alkoi tehdä kauppaa matkasta saarelle. Sen verran olen jo maan tavoille oppinut, että tuntosarvet aistivat tässä olevan…
-
Talvi Thaimaassa. Paljon maksaa?
Kaikkia se kiinnostaa ja kaikki siitä puhuu. Nimittäin rahasta. Paljon maksaa? Listasin tähän meidän reissun kustannuksia, ihan kaikkea en varmasti muista huomioida, mutta suurimman osan kuitenkin. Pattayan suomalainen koulu on yksityinen oppilaitos ja siis maksullinen kaikille opiskelijoille. Meidän kolmen kuukauden periodi maksaa 93 000 THB eli euroissa silloisella kurssilla, kun tämän olen maksanut, noin 2 500€. Hintaan kuuluu Suomen opetussuunnitelman mukainen opetus ja periaatteessa myös opiskelutarvikkeet, mutta me toimme mukanamme omat kirjat. Hintaan ei kuulu vakuutusta. Koulumaksun lisäksi maksamme nuorisolaisen kouluruuasta reilut 3€/pvä. Koululaiset käyvät lounaalla läheisessä ravintolassa. Lounaaksi on useimmiten Thai-tyylistä ruokaa, välillä myös länsimaista. Koulumaksu onkin meidän reisssumme yksi suurimmista kustannuksista. Lennot HKI-Bangkok-HKI varasin heinäkuussa, lähtöpäivän ollessa marraskuun…
-
Bulldoggimies ja vesimysteeri
Naapurissamme asuu bulldoggimies. Olemme ristineet hänet bulldoggimieheksi, koska hän omistaa itsensä kanssa saman sävyisen bulldogin. Tässä tapauksessa mies ja koira tosiaan muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan hätkähdyttävän paljon toisiaan. Bulldogilla on oma ruskeankirjava värityksensä ja miehellä on väritykseen sopivat tatuoinnit. Olemme tulleet tutuiksi ja tervehdimme toisiamme hississä ja käytävällä, bulldogin tervehdin rapsutusten kera. Koira on ilmeisen ystävällinen ja hyvin laiska. Miehelle teettää ongelmia saada kaveriaan liikkeelle, kun he tulevat ulko-ovesta. Yleensä bulldoggi heittää oven eteen pitkälleen, eikä vaikuta yhtään siltä, että minkäänlainen aamu-tai iltalenkki kiinnostaisi. Viimeksi tapasimme käytävällä, kun olimme nuorisolaisen kanssa kurkkimassa vesimittarikaappiin. Kävin kuun vaihtuessa tammikuuksi nimittäin maksamassa vesi-ja sähkölaskumme talomme toimistolla ja vaikka veden osuus laskusta ei bahteissa huima…
