Finnairin sovellus rikki

Eräs tuttavani kertoi, että hänen poikansa oli todennut, ”Tää Finnairin sovellus on varmaan rikki, kun täällä ei näy yhtään varattua lentoa.” Samaistun ja tunnen pojan tuskan. Tämä matkusteluun sairastuminen on viheliäinen tauti. Helpotus löytyy matkalla olosta sekä matkaa edeltävistä toimenpiteistä, kuten matkan suunnittelusta, matkan varaamisesta sekä matkan odottamisesta.

Odottamiseen liittyy vahvasti se, että vähintään kerran päivässä käydään tarkistamassa vuorokaudet, joita on jäljellä ennen matkalle lähtöpäivää. Vuorokaudet on kätevä tarkistaa paitsi kalenterista, myös sieltä lentoyhtiön, esimerkiksi Finnairin sovelluksesta.. No, tällä hetkellä itsellä ja ilmeisesti tuttavani pojalla on paha tilanne käynnissä. Finnairin sovelluksessa ei näy yhtään matkaa varattuna. (Tarkistin varmuuden vuoksi myös Norwegianin-sovelluksen, sama tilanne sielläkin.)

Meidän perheessä tosin tämä ei koske kaikkia tällä hetkellä. Nuorisolainen nimittäin on lähdössä. Vajaa viikko enää ja opiskeluahjon opintomatkalle lähtöpäivä koittaa. Hänen Finnairin-sovellus siis toimii! (6 päivää lähtöön, lähtöselvitys aukeaa 4 päivän kuluttua, siellä sanotaan.)

Paljon olen viime päivinä käyttänyt aikaa sen mietiskelyyn, että miten sitä voisi vielä vähän enemmän ja useammin viettää aikaa muualla kuin täällä räntäsateessa. No, vielä ei ole se kaikkein tuottavin lamppu valitettavasti syttynyt. Tällä hetkellä täytyy tyytyä lomakuvien selailuun, erilaisten matkustusta käsittelevien some-tilien väijymiseen ja matkakohteista lukemiseen.

Onneksi matkakuvia riittää, tuossa selatessa muistui mieleen jo melkein unohdettuja helmiäkin. Esimerkiksi p***a Kroatia. Siellä olimme viikon verran ystäväni kanssa, keväällä, joitain vuosia sitten. Saimme idean, että lähdetään yhdessä tekemään joku reissu. Meillä oli kaikki vaihtoehdot käsissä, olisimme voineet lähteä ihan minne vaan, (no, toki jonkinlainen finanssipolitiikka jossakin määrin sääteli kohdevalintaa) ja päädyimme Kroatiaan.

Olimme kuulleet pelkkää hyvää. Kaunista, maukasta ruokaa, edullista, keväällä yleensä lämmintä ja aurinkoista. Painottaisin sanaa yleensä. Katsoimme, että edellisenä keväänä lämpöasteita oli ollut +27 tuohon aikaan, johon matkan varasimme.

Tottakai odotimme matkaa innolla. Hotellin olimme varanneet Makarskan Rivieraksi kutsutulta alueelta, Igranen kylästä. ”Viehättäviä pikku kujia, muutamia ravintoloita, rauhallinen tunnelma, merinäköala, viihtyisät allasalueet, siisti ranta.” Matkan lähestyessä on myös toinen sovellus, jota varmasti useimmat meistä selailevat, riippuen kohteesta. (Thaimaahan lähtiessä ei tarvitse selata) Nimittäin säästä kertova sovellus. Mitä lähemmäs lähtöpäivä tuli, kaikkien laitosten, Ilmatieteenlaitos, Foreca, se norjalainen, Super-sää, ennustukset alkoivat näyttää koko ajan epätoivoisemmilta, sadetta, rankkasadetta ja ehkä ukkosta, pilvistä ja vähäistä sadetta.

Löytyihän sieltä pikkukujia ja kauneuttakin, saimme kuitenkin huomata, että koska olimme liikenteessä varsinaisen turistisesongin ulkopuolella, viehättävistä ravintoloista Igranen kylällä oli ovensa aukaissut tasan yksi, merinäköala huoneestamme oli, vaan sekään ei paljoa antanut, koska koko viikon aikana merta ei erottanut harmaan ja sankan saderintaman takaa. Tällä välin Suomessa nautiskeltiin varhaisen kevään yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista. Joka aamuinen kysymys ystävälleni oli, ”Tuleeko kahdella vai kolmella pisaralla?” ja taas tarkistettiin asia jostakin sovelluksesta sekä ikkunasta merinäköalalla.

Kohdevalinta ei muutenkaan osoittautunut mitenkään onnistuneeksi. Sanoisin, että kannattaa aina miettiä, haluaako hotellin alueelta, jolla on ”muutamia ravintoloita ja kauppoja”, vai ennemmin sieltä, missä voi oikeasti valita uuden ravintolan joka päivälle.

Ei jäänyt Kroatiasta hyvän tunnelman maku, mutta matkasta kokonaisuutena jäi. Saunoa voisi toki halvemmallakin, kuin että lähtee oikein Etelä-Eurooppaan saunan perässä, vaan ikinä en ole missään saunassa niin paljon nauranut kuin Kroatian Makarskan Rivieralla. Siinä Span työntekijääkin saattoi välillä hymyilyttää, kun hullut suomalaiset läpsyttelivät tuntitolkulla vastaanottotiskin ohi Adrianmereen ja takaisin löylyyn. ”Swimming, really?” ”Yes, yes, totesimme ja tiukkasimme kylpytakkiemme vöitä, ennen rankkasateeseen siirtymistä.

Eräs suomalainen pariskunta, joka oli vieraillut maassa useamman kerran, totesi, että älkää nyt tuomitko Kroatiaa tämän perusteella, kyllä tämä on ihan hieno maa. Varmasti on. Tunnelma oli kuitenkin minulle vähän liian neuvostoliittolainen, enkä usko, että haluan mennä uudelleen. Takaisin Hki-Vantaalla saimme vielä yhdet hyvät naurut, kun lentomme matkustamohenkilökunnan jäsen kuulutteli sillä asiallisella matkustamohenkilökunnan virkaäänellään, että ”Toivottavasti teidän kaikkien loma Kroatiassa oli oikein aurinkoinen ja viihdyitte, tervetuloa uudelleen!”

Nuorisolainen kylläkin ilmoitti, että Kroatia voisi olla hänen tuleva työharjoittelukohteensa. Joten ei tuomita nyt etukäteen, kyllä me voidaan tällaisessa asiassa antaa sillekin maalle vielä toinen mahdollisuus meidän perheessä.