Valintoja
-
Ajankulku ja muistot
Tänään oli erikoinen tilanne, kun sain pitkästä aikaa tehdä nuorisolaiselle eväät. Leipäpalat, banaani ja vettä pulloon. Kolistelin keittiön kaappeja ja laatikoita, eikä niistä löytynyt edes yhtä ainutta tyhjää vichy-pulloa. Alalaatikon perukoilta se sitten löytyi. Minun oma, vanha, keltainen kerhopullo. Ajalta, jolloin päivähoidosta aina kerran viikkoon marssittiin parijonossa kerhoon. Eli omasta mielestäni ajalta ehkä noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Muistan kerhosta tuon pullon ja sen parhauden tunteen, kun sai kaivaa leipäpalat esiin rapisevasta voipaperista (kuka muuten enää nykyään käärii mitään voipaperiin?) Pullossa oli eväsmehua. Muuta mukavaa en sitten kerhosta muistakaan. Minä nimittäin inhosin siellä oloa. Enkä yhtään ymmärtänyt, että miksi sinne oli pakko joka viikko lähteä. Olisin mieluummin jäänyt tutun hoitotädin kanssa…
-
Kuusi vuotta maailman pysähtymisestä ja ensimmäisestä Thaimaan lomastamme
Tammikuussa kuusi vuotta sitten olimme ensimmäistä kertaa Thaimaan Phuketissa parin viikon lomalla. Tämän kaksiviikkoisen otin todellakin lomailun kannalta ja ulkoistin itseni kaikelta Suomen tai muun maailman uutisoinnilta. Tätä keinoa irtautumiseen olen käyttänyt sen jälkeenkin, useamman kerran. Toimii aika hyvin. Olin siis autuaan tietämätön uutisoinnista, joka koski virusta, jonka joku ehkä jo sillä hetkellä tiesi olevan tavanomaista pelottavampi. Me vietimme aikaa Phuketin rannoilla ja hotellin uima-altaalla, tuskin muistin paluulennon päivääkään välillä. Lomamme loppupuolella kiinnitin huomioni hotelliltamme lähtevään kiinalaisperheeseen. Perhe oli painunut mieleeni jo aiemmin, kun osallistuimme hotellin uima-altaalla lentopallon pelaamiseen muiden hotellin asukkaiden kanssa. Perheen poika oli altaassa uimassa ja yhtäkkiä, varoittamatta, painui pinnan alle. Hätään ehti ensimmäisenä eräs nainen, joka…
-
Finnairin sovellus rikki
Eräs tuttavani kertoi, että hänen poikansa oli todennut, ”Tää Finnairin sovellus on varmaan rikki, kun täällä ei näy yhtään varattua lentoa.” Samaistun ja tunnen pojan tuskan. Tämä matkusteluun sairastuminen on viheliäinen tauti. Helpotus löytyy matkalla olosta sekä matkaa edeltävistä toimenpiteistä, kuten matkan suunnittelusta, matkan varaamisesta sekä matkan odottamisesta. Odottamiseen liittyy vahvasti se, että vähintään kerran päivässä käydään tarkistamassa vuorokaudet, joita on jäljellä ennen matkalle lähtöpäivää. Vuorokaudet on kätevä tarkistaa paitsi kalenterista, myös sieltä lentoyhtiön, esimerkiksi Finnairin sovelluksesta.. No, tällä hetkellä itsellä ja ilmeisesti tuttavani pojalla on paha tilanne käynnissä. Finnairin sovelluksessa ei näy yhtään matkaa varattuna. (Tarkistin varmuuden vuoksi myös Norwegianin-sovelluksen, sama tilanne sielläkin.) Meidän perheessä tosin tämä ei koske…
-
Valintojen vuodet
Se aika, kun emme matkustelleet. Viimeinen vuosi ja oikeastaan kaikki sitä edeltävät kaksikymmentä ovat kulkeneet niin äkkiä, huomaamatta ja rytinällä, että on vaikea edes hahmottaa tätä aikaa. Muisti ei pysy perässä siinä, mitä tapahtui viime vuonna ja mitä viisi vuotta sitten, vaikka viime talven kolme kuukautta Pattayalla ovatkin painuneet mieleen, hyvällä tavalla. 2005-vuoden syksyllä aloitimme projektin, jonka edessä olimme innostuneita, väsymättömiä ja varmaan näin jälkikäteen ajateltuna aivan liian vähäjärkisiä. Ostimme maapaikan ja vanhan 1940-luvulla rakennetun rintamamiestalon. Talossa oli sähköt (hienoa), puilla sekä sähköllä toimiva keskuslämmitys ja jopa juokseva vesi, mutta ei suihkua. Lämmitys toimi puilla niin kauan, kun kattilaan jaksoi kalikoita syöttää. Talvisen yön aikana lämpötilat siis tippuivat, vähän huoneesta…
