Thaimaa 2026
-
Koh Tao – Shit happens
Saari on muuttunut viime vuosien aikana, sanoi sukelluskeskuksen työntekijä. Eikä ollenkaan parempaan suuntaan, liikaa ihmisiä. Niin on, samaa mieltä olen. Tällä hetkellä on vaikeaa löytää yhtään vapaata majapaikkaa ja vaikka mekin osasimme jopa vältellä tuota full moon party-aikaa ja olemme jo poistuneet toiseen kohteeseen ennen tätä hullua menoa, silti tuntuu, että joka paikka pursuaa ihmisiä. Olimme siinä mielessä ajan hermolla, että omat majoitukset varasimme jo heinäkuussa. Nuoriolaiset tuolla huutelee, että jos olisi edes joku nurkka, mihin rinkkansa heittää ja päänsä kallistaa muutamaksi tunniksi aamuyöllä. Vaan ei löydy. Eli jos nyt jotakin hyvää pitää hakea pari päivää kestäneestä, kämpillä vietetystä detox-kuurista, niin hyvä, että sattui tähän saumaan. Tarkistin googlesta, että oikeasti…
-
Koh Phanganilla
Same same, but different! Aina on eka kerta jollekin ja nyt on meidän eka kerta Koh Phanganilla, saarella Samuin ja Koh Taon välimaastossa, pikakatamaraanilla semmoiset kolmekymmentä minuuttia merimatkaa Samuilta Phanganin lauttarantaan. Satamasta lauttayhtiöltä ostetulla shuttlebus-kyydillä hotellille, mikä osoittautuikin varsin viisaaksi valinnaksi. Saimme nimittäin vihiä, että saarella toimii varsinainen taksimafia, joka veloittaa kaikenlaisista siirtymistä kohtuuttomia hintoja. Shuttlebus kustansi 200 bht/hlö, noin 13 kilometrin matkalta. Ihan kohtuullista siis. Matkalla kirjaimellisesti lähes törmäsimme Phanganin turismiin, kun isommat ja pienemmät mopot, skootterit, moottoripyörät ja mitä ikinä voikaan maa päällään kantaa, moottoroidut vehkeet hurjastelivat pitkin mutkaisia, kapeita vuoristoteitä. Siinä mentiin kaasu pohjassa, päässä rastat ja jointillinen kukkaa, kuolemattomina, villeinä ja vapaina. Hei once in the…
-
Sateinen Samui
Ensimmäistä kertaa Koh Samuilla. Tämä on ollut haaveissa jo pitkään ja jo viime talven Pattayan reissulla yritin suunnitella sopivaa väliä saarella vierailuun. Sillä kertaa jäi kuitenkin vielä tekemättä. Ensimmäisen puraisun Samuin saaresta saimme lentokentällä. Kenttä itsessään on kokemisen arvoinen paikka. Ei mitään kolkkoa, suurta odotushallia, vaan pieni, vehreä, istutuksia ja kukkia täynnä oleva, viihtyisä rakennus. Koneisiin nousua ei tarvitse odotella tylsillä muovituoleilla kylmässä aulassa, vaan niiden lähtökiihdytyksiä ja laskeutumista voi seurata ulkoa, kaiken vehreyden keskellä. Tervetuliaisina saimme vielä nauttia illan viimeisistä mailleen painuvista purppuranpunaisista auringonsäteistä. Ei huonompi ensitunnelma ollenkaan. Taksimatkalla hotellille aloin kuitenkin hieman pohtimaan kohdevalintaamme Khao Lak´in rauhan jälkeen. Näkymä oli kovin lähellä Phuketin saarta, joka ei minua enää…
-
Ihan niinku kottiinsa tulis
Täällä taas, hymyjen maassa Matkaa sai tehdä, ensin junalla Itä-Suomen perukoilta Helsinki Vantaalle ja tämän jälkeen lentokoneessa vajaat kaksitoista tuntia. Mutta perillä odotti palkinto. Lentokentällä maahantulomuodollisuuksien jälkeen (jotka sujuivat sutjakasti pitkistä jonoista huolimatta), oli heti sama, tuttu tunne. Toisessa kotona ollaan. Tämä puoli Thaimaata on ehdottomasti enemmän se minun juttu. Vehreys, palmut, viidakko, ilma, joka ei ole saasteiden kyllästämää ja helppoa hengittää. Monien vihaaman Asian Koel-linnun (tuttavallisemmin variskäen) luikautukset. Minulle se kertoo, että oikeassa paikassa ollaan, monet eivät arvosta, kun tämä kaveri alkaa viheltelemään monesti silloin kukon kiekaisun aikaan. Tämä kaikki vastassa heti, kun Phuketin kentältä ulos astui. Meillä jatkui matka vielä parin tunnin ajan Khao Lak`iin, minne jo kaipasinkin…
