Vähän aikaa vielä, ennen kotiin paluuta
-
Pattayan ajan monet puolet
Halusin kirjoittaa, koska osa minusta edelleen kapinoi nykyajan nopeatempoista, välähtelevää, äänekästä ja vähäistä keskittymiskykyä vaativaa some-kulttuuria vastaan. Minä luen, olen aina lukenut. Pidän painetusta tekstistä, kirjoista, lehdistä. Olisin voinut jakaa matkakertomukseni pieninä päivittäisinä välähdyksinä, tarinoina ja jotakin jaoinkin. Tai olisin tietenkin voinut olla ihan hiljaa, kertomatta ja jakamatta yhtään mitään. Kuitenkin halusin kirjoittaa. En tiedä onnistuiko kapinani, lukiko kukaan. Ei sillä oikeastaan ole väliä lukiko joku tai ei, itseni takia minä täällä olin. Ja kirjoitin. Jaoin matkamme mielessäni kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli saapuminen ja kotiutuminen, aika ennen joululomaa ja Karrin tuloa. Tähän aikaan kuului paljon uuden opettelua . Piti etsiä reitit, muistaa maamerkit, ymmärtää suunnat. Lukea mittarit vedestä ja…
-
Siks kun mä halusin
Mikä oli se perimmäinen syy, miksi lähteä kolmeksi kuukaudeksi, ilman aviomiestä, kaksin jälkikasvun kanssa. Vaikkakin tuo mies hetken aikaa täällä piipahtikin. Varsinkin, kun tämän matkan varrelle sattui 15-vuotishääpäivä ja 20-vuotiskihlapäivä. Tämän voi tarkistaa sormuksista, itse vaan en enää saa ilman suurennuslasia tekstistä selvää. Syy oli hyvin itsekäs ja yksinkertainen. Se oli siks kun mä halusin. (Kiitos Maija Vilkkumaa tästäkin biisistä, varastin nyt sinulta vähän) Saatoin perustella reissua heille, ketkä perustelua tarvitsivat, lapsen maailmankatsomuksen avartamisella ja kokemuksilla. Vitsinä jollekin heitinkin, että jälkikasvun sivistymistä voi käyttää hyvänä tekosyynä sille, että pääsee itse kolmeksi kuukaudeksi irtautumaan. Jokaisella viittäkymmentä kolkuttelevalla on omat taistelunsa ja eletyt elämänsä, oikeaan osuneet ja pieleen menneet valintansa. Aiemmin jo…
-
Ihan tavallista tänne kuuluu
Meidän viime viikkoihin on riittänyt sairastelua, nuorisolainen kohtasi oman kulkutautinsa ja on ollut lähinnä petipotilaana useamman päivän. Lääkärissäkin piti taas käydä, kun ei alkanut tauti hellittämään. Tällä kertaa valitsimme toisen hoitolaitoksen, kuin minun kohdalla, ajatuksena, jos ei olisi niin kovin ruuhkainen paikka. Tässä osuimme oikeaan. Hoito oli asiallista ja järkeenkäypää. Hyvin koti-Suomeen verrattavissa. Ensin tutkitaan ja sitten hoidetaan, jos pystytään. Nyt on koulusta poissaoloa kertynyt jo useampi päivä, mutta ennen tätä koulun käynti ja opiskelu on sujunut mallikkaasti. Yläkoululaisista löytyi uusi ystäväkin. Minä olen iloinnut, kun ei tarvitse jatkuvasti väijyä Wilma-merkintöjä. Asiat voivat mennä myös omalla painollaan varsin sujuvasti, kun niiden vaan antaa mennä, ihan joka ripsaisuun ei ehkä ole…
