Ihan niinku kottiinsa tulis

Täällä taas, hymyjen maassa Matkaa sai tehdä, ensin junalla Itä-Suomen perukoilta Helsinki Vantaalle ja tämän jälkeen lentokoneessa vajaat kaksitoista tuntia. Mutta perillä odotti palkinto.

Lentokentällä maahantulomuodollisuuksien jälkeen (jotka sujuivat sutjakasti pitkistä jonoista huolimatta), oli heti sama, tuttu tunne. Toisessa kotona ollaan.

Tämä puoli Thaimaata on ehdottomasti enemmän se minun juttu. Vehreys, palmut, viidakko, ilma, joka ei ole saasteiden kyllästämää ja helppoa hengittää. Monien vihaaman Asian Koel-linnun (tuttavallisemmin variskäen) luikautukset. Minulle se kertoo, että oikeassa paikassa ollaan, monet eivät arvosta, kun tämä kaveri alkaa viheltelemään monesti silloin kukon kiekaisun aikaan. Tämä kaikki vastassa heti, kun Phuketin kentältä ulos astui.

Meillä jatkui matka vielä parin tunnin ajan Khao Lak`iin, minne jo kaipasinkin enemmän kuin minnekään muualle. Viime talvena tunsin hienoista kateutta miestä kohtaan, joka kävi Pattayalta käsin tekemässä pienen visiitin ja sukellusretken täällä Khao Lak`issa.

Tuttu reitti, tutut maisemat matkan varrella, se viimeinen mäkinen, mutkainen tien pätkä, jonka jälkeen laskeutuminen kylälle ja rauhaan.

Viimeistään ensimmäisen mereen laskevan auringon nähdessä läikähtää sisuksissa niin erikoisen lämpimästi, että siinä omakin vakavahkoksi jumahtanut naamataulu alkaa kaartamaan suupieliä ylös päin.

Tämän jälkeen Bang Niangin iltamarkkinat, sieltä ostettu 100 bht:n Pad Thai ja Mango Sticky Rice ja voi todeta, että kyllä tänne kannatti syntyä.

Tavallaan voisin muuttaa tänne nyt heti, mutta ihmisen mieli tuppaa olemaan utelias ja uudet paikat vetävät puoleensa. Joten nautitaan olostamme täällä nyt viikon verran tällä kertaa ja siirrytään sitten meille ihan uusiin maisemiin.

Tähän viikkoon toivottavasti mahtuu kymmeniä kilometrejä kävelyä rannalla (ensimmäisenä päivänä aloitimme yhdellätoista), pysähdyksiä ruokapaikkoihin, all by myself aikaa (koska mies lähtee merille sukeltamaan) Taas! sekä kohtaamisia näiden ihanien ihmisten kanssa.

Täällä onneksi pääsee vielä aidon ystävällisyyden äärelle, jopa kansainvälisessä seiskamarketissa! Meille hymyiltiin, tervehdittiin ja puhuttiin. Ei nimittäin puhuttu Pattayalla viime talvena. Ehkäpä ja toivottavasti täällä matkaavilla on käytöstavat paremmin hallussa ja paikallisetkin jaksavat olla ystävällisiä.

Jatkokertomusta vuoden 2026 Thaimaasta seuraa tai sitten ei 🙂 Kiva, jos jaksoit lukea!