-
Pattayan ajan monet puolet
Halusin kirjoittaa, koska osa minusta edelleen kapinoi nykyajan nopeatempoista, välähtelevää, äänekästä ja vähäistä keskittymiskykyä vaativaa some-kulttuuria vastaan. Minä luen, olen aina lukenut. Pidän painetusta tekstistä, kirjoista, lehdistä. Olisin voinut jakaa matkakertomukseni pieninä päivittäisinä välähdyksinä, tarinoina ja jotakin jaoinkin. Tai olisin tietenkin voinut olla ihan hiljaa, kertomatta ja jakamatta yhtään mitään. Kuitenkin halusin kirjoittaa. En tiedä onnistuiko kapinani, lukiko kukaan. Ei sillä oikeastaan ole väliä lukiko joku tai ei, itseni takia minä täällä olin. Ja kirjoitin. Jaoin matkamme mielessäni kolmeen osaan. Ensimmäinen osa oli saapuminen ja kotiutuminen, aika ennen joululomaa ja Karrin tuloa. Tähän aikaan kuului paljon uuden opettelua . Piti etsiä reitit, muistaa maamerkit, ymmärtää suunnat. Lukea mittarit vedestä ja…
-
Siks kun mä halusin
Mikä oli se perimmäinen syy, miksi lähteä kolmeksi kuukaudeksi, ilman aviomiestä, kaksin jälkikasvun kanssa. Vaikkakin tuo mies hetken aikaa täällä piipahtikin. Varsinkin, kun tämän matkan varrelle sattui 15-vuotishääpäivä ja 20-vuotiskihlapäivä. Tämän voi tarkistaa sormuksista, itse vaan en enää saa ilman suurennuslasia tekstistä selvää. Syy oli hyvin itsekäs ja yksinkertainen. Se oli siks kun mä halusin. (Kiitos Maija Vilkkumaa tästäkin biisistä, varastin nyt sinulta vähän) Saatoin perustella reissua heille, ketkä perustelua tarvitsivat, lapsen maailmankatsomuksen avartamisella ja kokemuksilla. Vitsinä jollekin heitinkin, että jälkikasvun sivistymistä voi käyttää hyvänä tekosyynä sille, että pääsee itse kolmeksi kuukaudeksi irtautumaan. Jokaisella viittäkymmentä kolkuttelevalla on omat taistelunsa ja eletyt elämänsä, oikeaan osuneet ja pieleen menneet valintansa. Aiemmin jo…
-
Ihan tavallista tänne kuuluu
Meidän viime viikkoihin on riittänyt sairastelua, nuorisolainen kohtasi oman kulkutautinsa ja on ollut lähinnä petipotilaana useamman päivän. Lääkärissäkin piti taas käydä, kun ei alkanut tauti hellittämään. Tällä kertaa valitsimme toisen hoitolaitoksen, kuin minun kohdalla, ajatuksena, jos ei olisi niin kovin ruuhkainen paikka. Tässä osuimme oikeaan. Hoito oli asiallista ja järkeenkäypää. Hyvin koti-Suomeen verrattavissa. Ensin tutkitaan ja sitten hoidetaan, jos pystytään. Nyt on koulusta poissaoloa kertynyt jo useampi päivä, mutta ennen tätä koulun käynti ja opiskelu on sujunut mallikkaasti. Yläkoululaisista löytyi uusi ystäväkin. Minä olen iloinnut, kun ei tarvitse jatkuvasti väijyä Wilma-merkintöjä. Asiat voivat mennä myös omalla painollaan varsin sujuvasti, kun niiden vaan antaa mennä, ihan joka ripsaisuun ei ehkä ole…
-
Viisumiasioiden helppous viehättää
Thaimaan maahantulosäädökset Suomen kansalaisten osalta muuttuivat viime kesänä ja tällä haavaa Suomen passin haltijalla on oikeus oleskella maassa 60 vuorokautta ilman viisumia. Tämän täytyttyä oleskelulle on mahdollista hakea jatkoa 30 vuorokautta paikallisesta maahanmuuttovirastosta. Näillä tiedoilla siis lähdin suunnittelemaan meidän kolmen kuukauden viipymää maassa ja paluulennon varasin 89 päivän päähän maahan saapumisesta. Kaikessa tietämättömyydessäni ja tyytyväisyydessäni olisin maahan pyrkinyt näine hyvineni, ellei vastaan olisi tullut useampiakin nettikeskusteluja säännöksistä maasta poistumisen osalta. Ei olekaan päivän selvää, että maahan tulo sujuu ongelmitta, mikäli paluulippu (tai lippu ulos maasta) on 90 vuorokauden kuluessa, vaan jonkin lipun ulos maasta on oltava tuon ensimmäisen 60 vuorokauden kuluessa. Tai näin ainakin puskaradio ja viisaammat väittävät. Tosin vahvistusta…
-
Sametin saari ja Bangkok Hospital vol. 1
Viikko on mennyt ihan huomaamatta, johan sitä ollaan taas torstaissa ja vastahan me viikko takaperin torstaina matkattiin kohti Sametin saarta. Pattayalta ennakkoon sovitulla kyydityksellä, matkalta noukimme tuhlaajapojan mukaan ja suuntasimme kohti Ban Phen lauttarantaa Rayongissa. Aviomies oli omilla sukellusretkillään viikon verran, odotteli meitä erään bensa-aseman edustalla ja totesi autoon noustessaan, että ”en viittinyt tuohon 7/11:n mitään mennä ostamaan, kun meni nuo rahat vähän tiukille, 12 bahtia jäi.” (noin 0,30€ siis kuitenkin!) Jotkut reissaa vähän rennommin 🙂 Lauttarannassa meitä hyökkäsi vastaan joukkio, joka tarttui matkalaukkuihimme ja huuteli tullessaan ”weelcaam wellcaam”, kärräsi laukkumme sisähalliin ja alkoi tehdä kauppaa matkasta saarelle. Sen verran olen jo maan tavoille oppinut, että tuntosarvet aistivat tässä olevan…
-
Talvi Thaimaassa. Paljon maksaa?
Kaikkia se kiinnostaa ja kaikki siitä puhuu. Nimittäin rahasta. Paljon maksaa? Listasin tähän meidän reissun kustannuksia, ihan kaikkea en varmasti muista huomioida, mutta suurimman osan kuitenkin. Pattayan suomalainen koulu on yksityinen oppilaitos ja siis maksullinen kaikille opiskelijoille. Meidän kolmen kuukauden periodi maksaa 93 000 THB eli euroissa silloisella kurssilla, kun tämän olen maksanut, noin 2 500€. Hintaan kuuluu Suomen opetussuunnitelman mukainen opetus ja periaatteessa myös opiskelutarvikkeet, mutta me toimme mukanamme omat kirjat. Hintaan ei kuulu vakuutusta. Koulumaksun lisäksi maksamme nuorisolaisen kouluruuasta reilut 3€/pvä. Koululaiset käyvät lounaalla läheisessä ravintolassa. Lounaaksi on useimmiten Thai-tyylistä ruokaa, välillä myös länsimaista. Koulumaksu onkin meidän reisssumme yksi suurimmista kustannuksista. Lennot HKI-Bangkok-HKI varasin heinäkuussa, lähtöpäivän ollessa marraskuun…
-
Bulldoggimies ja vesimysteeri
Naapurissamme asuu bulldoggimies. Olemme ristineet hänet bulldoggimieheksi, koska hän omistaa itsensä kanssa saman sävyisen bulldogin. Tässä tapauksessa mies ja koira tosiaan muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan hätkähdyttävän paljon toisiaan. Bulldogilla on oma ruskeankirjava värityksensä ja miehellä on väritykseen sopivat tatuoinnit. Olemme tulleet tutuiksi ja tervehdimme toisiamme hississä ja käytävällä, bulldogin tervehdin rapsutusten kera. Koira on ilmeisen ystävällinen ja hyvin laiska. Miehelle teettää ongelmia saada kaveriaan liikkeelle, kun he tulevat ulko-ovesta. Yleensä bulldoggi heittää oven eteen pitkälleen, eikä vaikuta yhtään siltä, että minkäänlainen aamu-tai iltalenkki kiinnostaisi. Viimeksi tapasimme käytävällä, kun olimme nuorisolaisen kanssa kurkkimassa vesimittarikaappiin. Kävin kuun vaihtuessa tammikuuksi nimittäin maksamassa vesi-ja sähkölaskumme talomme toimistolla ja vaikka veden osuus laskusta ei bahteissa huima…
-
Markkinat ja toripäivät
Iltamarkkinat ja kaikenlaiset markkinat Thaimaassa ovat minusta ehdottomasti paras paikka käydä syömässä. Markkinoilta löytyy jokaiselle jotakin, valinnanvaraa on ja ruoka on edullista ja yleensä hyvää. Aina ei mene ihan mallikkaasti maaliin ruokavalintojen kanssa, pettymyksiäkin on tullut, mutta harvemmin. Markkinoiden tunnelma on mukavan leppoisa, kojujen välissä kuljeskelu, ostosten tekeminen pikkurahalla, kaiken tarjolla olevan ihmettely, ajanvietettä parhaimmillaan. Jomtien Beach Night Market Meidän lempparipaikaksi on tullut Jomtien Beachin Night Market, minne pääsee meiltä lavataksilla tai kävellen rantaa myöten. Täällä on lähekkäin kaksikin markkina-aluetta, toisesta saa parhaita grillattuja jättikatkarapuja ja toisesta parasta Pad Thaita. Katkaraputikku maksaa 20 Baht ja Pad Thai muistaakseni 80 Baht. Markkinoilla myydään kaikkea ruuasta vaatteisiin ja tietenkin valikoimaan kuuluu myös…
-
Uudenvuoden juhlinta
Vuosi on vaihtunut ihan joka maailmankolkassa, meillä se vaihtui viisi tuntia ennen Suomea. Mietin pitkään, että katselenko vanhan vuoden rääppiäiset ainoastaan varovasti verhon raosta, korkeintaan vähän parvekkeen ovea aukoen. Ihmisen mieli on kuitenkin utelias ja kerrankos sitä ajattelulla, rohkaistuin lopulta ihan ulkoilmaan asti. Pattaya cityyn asti emme sentään rohjenneet, niiden vaivaisen sadantuhannen muun juhlijan joukkoon, vaan seurasimme uuden vuoden ensimmäiset hetket täältä Pratamnakin kukkulalta, varsin hyvin näkymin Pattayan lahden ja ilotulitusten suuntaan. Kukkulalle oli eksynyt sankka joukko muitakin ilotulituksen seuraajia, farangeja sekä paikallista väkeä. Hyvän turvavälin päästä ihmettelimme Pattayan rannan valtavaa, vellovaa ihmismassaa, raketteja ja valojen loistetta. Taustalla viuhui ja räiskyi ja valitettavan paljon myös kuului hälytyssireenien ääntä. Ei ole…
-
Yksin yksinäisellä rannalla
Valitsin tänään mieluummin taas leppoisan ranta- ja kuljeskelupäivän snorklaussafarin sijaan. Kulkutauti ei ole täysin helpottanut ja snorklaaminen ja pikaveneellä rytyytys merellä ei nyt innostanut. Otin lavataksin ja suuntasin Chang-saaren Lonely Beachille, kävelemään ja katselemaan. Täällä taas palmun varjossa, pikkuisessa rantabaarissa. Palmuissa roikkuu simpukankuorista tehtyjä tuulikelloja helisemässä. Nyt ymmärrän, että näilläkin helisijöillä on ihan oikea tehtäväkin. Tässä maassa se lienee ainakin käärmeiden karkoitus. No, aivan itsekseen ei tälläkään rannalla tarvinnut olla, auringonpalvojia riitti, mutta tungosta ei ollut, aivan sai omassa rauhassa puljata meressäkin. Seurasin hotellimme rannalla sympaattista vanhempaa rouvaa, varovainen veikkaus, että ikää alkaa olla kahdeksisenkymmentä. Hän on matkalla nuoremman naisen, kenties tyttärensä kanssa. He liikkuvat kahdestaan, vanhuksen tahdissa. Kävely on…
