Sateinen Samui

Ensimmäistä kertaa Koh Samuilla. Tämä on ollut haaveissa jo pitkään ja jo viime talven Pattayan reissulla yritin suunnitella sopivaa väliä saarella vierailuun. Sillä kertaa jäi kuitenkin vielä tekemättä.

Ensimmäisen puraisun Samuin saaresta saimme lentokentällä. Kenttä itsessään on kokemisen arvoinen paikka. Ei mitään kolkkoa, suurta odotushallia, vaan pieni, vehreä, istutuksia ja kukkia täynnä oleva, viihtyisä rakennus. Koneisiin nousua ei tarvitse odotella tylsillä muovituoleilla kylmässä aulassa, vaan niiden lähtökiihdytyksiä ja laskeutumista voi seurata ulkoa, kaiken vehreyden keskellä. Tervetuliaisina saimme vielä nauttia illan viimeisistä mailleen painuvista purppuranpunaisista auringonsäteistä. Ei huonompi ensitunnelma ollenkaan.

Taksimatkalla hotellille aloin kuitenkin hieman pohtimaan kohdevalintaamme Khao Lak´in rauhan jälkeen. Näkymä oli kovin lähellä Phuketin saarta, joka ei minua enää juurikaan viehätä. Hirmuinen ruuhka, ajoimme isojen kauppakeskusten ohi ja vaikutelma oli kaupunkimainen ei niinkään rauhallisen saaritunnelmainen. Onneksi sentään korkeat pilvenpiirtäjät puuttuivat katukuvasta.

Ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme hotellille. Henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan ja huoneemme odotti valmiina, vastassa kauniit elefanttiasetelmat ja kukat sängyllä, ikkunoiden takana jossakin pimeydessä kohisi meri.

Fiilistelin jo illalla, kuinka aamulla avaan verhot ja näen auringonnousun merellä. Niin avasinkin, mutta näin pelkkää harmautta. Meren ja sateisen taivaan, josta ei erottanut missä sade loppuu ja meri alkaa.

Ensimmäinen päivä Samuilla ei siis ollut kovinkaan lupaavasti tunnelmaa kohottava. Jotenkin se vaan pistää lomafiiliksiä alas, kun taivaalta tulee vettä. Eikä mitenkään hennosti ripsutellen, vaan aivan saavista kaatamalla.

Kävelylenkille silti lähdettiin, lopputuloksena lenkkarit, joita kuivatellaan ehkä ikuisuus.

Illalla seurasimme jännitysnäytelmää rannalla. Turistiseurue oli mitä ilmeisemmin liikenteessä vuokraveneellä ja jättämässä osaa seurueesta pois kyydistä täällä Lamain rannan tuntumassa. Täällä on varsin kova aallokko ja aallot olivat paiskanneet veneen poikittain rantaan, mihin se oli jumahtanut pohjastaan kiinni.

Ympärille kerääntyi porukkaa ihmettelemään ja apukäsiäkin, kun yrittivät köysien avulla saada moottoriveneen irti hiekasta, samalla kun aallot paiskoivat merivettä kajuuttaan.

Eihän siitä mitään tullut. Heti näytti siltä, että ihmisvoimin ei se paatti mihinkään irtoa. Ohikulkijoita asettui istuskelemaan rannalle ja seuraamaan operaatiota, paikallinen rantatuolinvuokraaja innostui tilanteesta ja aloitti huutelun: ”bier, Changbier, coconaaat…” Pop cornit vaan puuttuivat. Hänelle saattoi olla sateisen päivän pelastus tämä toisten ”haaksirikko”. Välillä hän kävi köyden päässä antamassa ohjeita omalla kielellään, elehtien samalla vilkkaasti käsillä. Ei auttanut tämäkään., vaan näytti meidän silmiin vahvasti siltä, että kyllä nyt tarvitaan traktorivoimia. Lopulta luovutimme katselun suhteen, vene oli jo aivan täynnä vettä. Siinä kastuivat venäläisrouvan Chanelit ja tupakat samalla kertaa.

Tilanne jäi siis hieman avoimeksi, täytynee tänään käydä katsomassa, vieläkö roikkuvat köyden päässä, vai ovatko kenties ymmärtäneet hälyttää paikallisia apujoukkoja. Toivottavasti oli vakuutukset kunnossa.

Tässä oli esimerkeistä vain yksi näistä turismin varjopuolista. Aika usein taitaa olla turisti osapuolena onnettomuuksien ja vaaratilanteiden aiheuttajana. Aamun sateisella lenkillä todistimme, kun farangi lasketteli skootterillaan suoraan paikallisen mopoilijan eteen. Tilanteen pelasti ainoastaan paikallisen nopea reagointi ja jarrutus.

Muuta sen suurempaa agendaa ei eiliselle sitten ollutkaan, kuin postikorttien ja postimerkkien metsästys. Kortit löytyivät Lamain Night Marketilta, mutta merkkejä ei myynyt edes 7/11 sekatavarakauppa. Onneksi tämäkin asia luvattiin hoitaa hotellimme ystävällisen henkilökunnan toimesta. Kortit ja rahat sinne ja paikallinen postipate käy sitten siitä noutamassa. Eli ehkäpä joku saa tältä reissulta meiltä ihan perinteistä postia.

Tänään onneksi taas paistaa ja elämä hymyilee eilisen nuhjupäivän jälkeen 🙂

Hotellimme Samuilla Sand Sea Beach Resort, Lamain rannalla.