Elokuun ensimmäinen on vielä ihan hyvä, toinen ja kolmaskin, mutta siitä viikko eteen päin ja se alkaa. Pieni, kalvava ahdistus. Taas yhden ajanjakson loppuminen sen tekee. Elokuussa luovutaan kesästä, pikku hiljaa. Kyllä se on vielä kesäkuukausi, sanotaan. Samaa väitetään toukokuusta, jolloin tänä(-kin) vuonna taivaalta tuli rännän tapaista, vaikka tätä kesäkuukautta oli menty jo hyvä tovi. Elokuussa harvoin sataa räntää, edes Suomessa, mutta kyllä siinä vahva syksyn tuoksu alkaa jo olla. Kaikki on jotenkin ylikypsää, raskasta ja riippuvaa, liian tumman vihreää. Väsynyt aurinko paistaa alhaalla roikkuen, oranssina. Siitä puuttuu kirkas ja kuulas valo, eikä mene kauaa, kun kahdeksalta illalla on jo hämärää. Kesän ja lämmön rakastajalle ohuesti ahdistavaa aikaa siis. Vuosi…