-
Who let the Dog’s out
Meillä on koira nimeltä Ruuti. Ruuti on jo aikuinen koiran ikämittarilla, mutta käytökseltään vaihtelevan pentumainen. Ikää Ruutille tuli muutama päivä sitten tasan viisi vuotta, kohtasimme siis Ruutin ja kummallisen viruksen nimeltään korona samana keväänä. Kuten moni muukin noina aikoina koiran hankkinut. Ruuti on ostettu tori.fi:stä. Ruuti on husferi, eli husky-seeferi-ripaus labradoria-rotuinen. Kaikki ennusmerkit siis ovat viitanneet siihen, että Ruutista ei tulisi pysyvä perheenjäsen. Jos isännältä kysytään, merkit viittaavat siihen edelleen. Ruuti juhli syntymäpäiviään jokunen päivä sitten, pääsiäispyhien aikaan. Päivän kulku oli hyvin tavanomainen, aamupissit, koiran unta sohvalla, omalla pedillä ja portaiden alla. Päiväkävely ja taas vähän unta. Illan tullen Ruuti kuitenkin päätti pistää synttäribileet pystyyn, tarkalleen ottaen noin kello kaksikymmentä…
-
Onko elämää Thaimaan jälkeen?
On. Erilaista, kuin kolmen viime kuukauden aikana, mutta elämää. Ensikosketuksen suomalaiseen palvelukulttuuriin saimme lentokenttäbussissa. Väsyneinä kahdentoistatunnin lennon jälkeen, Suomen aikaa noin puoli kaksitoista yöllä, Thaimaan aikaa noin puoli viisi yöllä, matkasimme lentokenttähotellille muutaman tunnin unille, ennen kotiin siirtymistä. Yritimme taiteilla kaikkien matkalaukkujemme kanssa kurvit suoriksi painavan bussikuskin kyydissä. Tässä rytäkässä nuorisolainen epähuomiossa nojasi stop-nappulaan yrittäessään pysytellä pystyssä, pidellen samalla kahta laukkuaan. Bussin mikkiin karjahdettiin ”STOP SITTING ON THE BUTTON!!”. Lopuksi ei kuulunut ”khrap”, eikä aluksi ”madame”. Aamun ensivilkaisu hotellihuoneen ikkunasta kertoi, että kyllä, Suomessa ollaan. Maisemassa oli vantaalainen ja kaurismäkeläinen vivahde. Kotiin oli myös mukava tulla. Perillä odotti lämmin torppa, aviomies ja koira, molemmat silminnähden ilahtuneina, mutta jälkimmäinen myöskin hieman…
