Uudenvuoden juhlinta

Vuosi on vaihtunut ihan joka maailmankolkassa, meillä se vaihtui viisi tuntia ennen Suomea. Mietin pitkään, että katselenko vanhan vuoden rääppiäiset ainoastaan varovasti verhon raosta, korkeintaan vähän parvekkeen ovea aukoen. Ihmisen mieli on kuitenkin utelias ja kerrankos sitä ajattelulla, rohkaistuin lopulta ihan ulkoilmaan asti.

Pattaya cityyn asti emme sentään rohjenneet, niiden vaivaisen sadantuhannen muun juhlijan joukkoon, vaan seurasimme uuden vuoden ensimmäiset hetket täältä Pratamnakin kukkulalta, varsin hyvin näkymin Pattayan lahden ja ilotulitusten suuntaan.

Kukkulalle oli eksynyt sankka joukko muitakin ilotulituksen seuraajia, farangeja sekä paikallista väkeä. Hyvän turvavälin päästä ihmettelimme Pattayan rannan valtavaa, vellovaa ihmismassaa, raketteja ja valojen loistetta. Taustalla viuhui ja räiskyi ja valitettavan paljon myös kuului hälytyssireenien ääntä. Ei ole vuoden vaihtuminen ihan riskitöntä aikaa näillä seuduilla, ihmisjoukoissa pommit kun eivät aina lähde haluttuun suuntaan.

Itseäni mietityttää lukuisat eläimet, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä vuoden vaihtumista. Vai liekö jo tottuneet täällä ilotulitteiden luvatussa maassa kaikkeen räiskeeseen?

Illan kähmässä meidän asuntoon pujahti pieni lisko, vikkelästi keittiön kaakeleita pitkin sujautti itsensä kaapin seinämän taakse turvaan. Tuliko kenties pakoon ulkomaailmaa? Koirat, joita täällä kulkee, osa kaulapannalla varustettuna, suurin joukko ilman, tuntuivat jatkavan juoksenteluaan ja elämäänsä suuremmin hälystä välittämättä. Kukkulalta alas kavutessamme kolme sisaruksen tai serkuksen näköistä koiraa oli asettunut aidalle, katseet suunnattuna kaupunkiin ja räiskeeseen, tai mistä minä tiedän oliko suunta vastapäisen kukkulan temppelille. Tarkkaavaisena, hievahtamatta nämä eläimet ihmettelivät ihmisen touhua. Liekö olotila ollut enemmän huolestunut vai zen? Totesin heille ohi mennessämme, että eihän tässä ole järjen hiventä, mutta ei hätää, kohta rauhoittuu.

Vaikka tämäkään vuoden vaihtuminen ei minulle perinteistä krapulaa tuonut, niin moraalinen krapula siitä kyllä seuraa. Matkailu ja elämä yleensä avartaa, vaan aina jonkinlainen jälki jokaisesta matkasta jonnekin jää. Meillä reissaajilla on kuitenkin myös vara edes hieman vaikuttaa siihen, että minkälainen. Itsellä roskat kulkeutuvat mukana sinne, mihin ne nyt kussakin maassa kuuluu viedä, mutta monella kulkijalla ei tunnu olevan minkäänlaista väliä omien jätösten korjaamiseen. Jos ei Pattayan seutu kovin siistiä ole muulloinkaan, niin kyllä tämän juhlinnan jälkeen jätettä ja rikinkatkua riittää.