Tänään oli erikoinen tilanne, kun sain pitkästä aikaa tehdä nuorisolaiselle eväät. Leipäpalat, banaani ja vettä pulloon. Kolistelin keittiön kaappeja ja laatikoita, eikä niistä löytynyt edes yhtä ainutta tyhjää vichy-pulloa. Alalaatikon perukoilta se sitten löytyi. Minun oma, vanha, keltainen kerhopullo. Ajalta, jolloin päivähoidosta aina kerran viikkoon marssittiin parijonossa kerhoon. Eli omasta mielestäni ajalta ehkä noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Muistan kerhosta tuon pullon ja sen parhauden tunteen, kun sai kaivaa leipäpalat esiin rapisevasta voipaperista (kuka muuten enää nykyään käärii mitään voipaperiin?) Pullossa oli eväsmehua. Muuta mukavaa en sitten kerhosta muistakaan. Minä nimittäin inhosin siellä oloa. Enkä yhtään ymmärtänyt, että miksi sinne oli pakko joka viikko lähteä. Olisin mieluummin jäänyt tutun hoitotädin kanssa…